Homo homoseksuaaliseen seuraa full porn movie

homo homoseksuaaliseen seuraa full porn movie

Tai miksi sitä ikinä sanotaankaan. En tiedä, olen umpi cishetero. Toisaalta Boreliuksen tyyli on ylikorostettua kaikilta osa-alueilta joten en sinänsä ihmettele kappaletta mutta en pystynyt kuuntelemaan 10s kauempaa. En vain siedä musiikkityyliä, enkä herran ääntä. Tämä on sitä tusinabiisiä mistä radiot tykkää.

Veikkaan, jos tämä kapple olisi tehty vaikka iskelmänä tai poprokkina niin vastaanotto olisi erilainen. Kommenttina muille koppikulttuurista; kyllä, siellä ollaan niin äijää kuin olla voi. Homot nähdään yleensä "neitimäisinä". Ei uskalla mennä tilanteisiin kokonaan vaan tökkii mailalla vähän etäämmältä. Mulle oli pelatessa ihan sama mistä kukakin tykkää tai ei tykkää.

Samaa helvetin joukuetta siellä oltiin. Koska suuret ikäluokat ovat vielä voimissaan niin asenne ja vastaanotto on tämä. Mennään v eteenpäin tilanne on toinen. Valitettavasti hän ei pärjännyt voimaltaan meille muille mutta tyttö perkele pelasi myöhemmällä iällä naisten SM-sarjassa. Borelius toki on tullut pinnalle tubettajana, jolla on nuori yleisö, joten ei yllätä että hänen musansa on tietynlaista. Tuottajat valjastaneet hänet esittämään nuorille tytöille ihanaa poppia. Nuorten tubettajien biisithän on kauttaaltaan tällasta teineille suunnattua kertakäyttökamaa eli en näkisi itse sitä kovin "camp homoiluna".

Luulisi Ylellä olevan parempaa tekemistä kuin leipoa tälläisestä uutista. Minun nuoruudessani oli ihan ok heittää homoläppää ja homot esitettiin aina jollakin tavalla humoristisessa tai sairaassa yhteydessä kuten ketjun kommenteissa on tuotu esille. Vanhempani olivat hyvin homovihamielisiä. Kestää tosiaan sukupolven verran ennen kuin homot voivat olla siinä missä muutkin ilman että asiasta tehdään mitään numeroa.

Yle koitti taas leipoa juttua kuinka homoja sorretaan urheilupiireissä nykypäivänä. Taisi olla pettymys huomata että normaalille lätkän katsojalle ei hirveästi ole väliä onko leijonapaidassa homo tai hetero. Kuuntelin biisin ja en oikeastaan huomaa miten tämä "musiikki" poikkeaa mitenkään esimerkiksi jvg kisabiisistä. Joten YLE tuuren biisi vaan soimaan mainoskatkolla.

Twitteriä voi sitten seurata popcornit valmiina. Use of this site constitutes acceptance of our User Agreement and Privacy Policy.

Log in or sign up in seconds. Suomi subscribe unsubscribe 81, readers users here now Säännöt: Kirjoitus- ja kommentointisäännöt Reddiketti on hyvä pitää mielessä! Welcome to Reddit, the front page of the internet. Become a Redditor and subscribe to one of thousands of communities.

Want to add to the discussion? Eikä tajua että ne palkit rakentuvat käyttäjän itsensä klikkailujen perusteella. En tiedä, olen umpi cishetero Toisaalta Boreliuksen tyyli on ylikorostettua kaikilta osa-alueilta joten en sinänsä ihmettele kappaletta mutta en pystynyt kuuntelemaan 10s kauempaa.

Täytyy kai alkaa seuraamaan somekohuja enemmän, muuten menee Ylen uutisetkin yli hilseen. Se on aina se tyyppi jolla on eniten alaääniä threadissä.

Fasisteilla on sentään tyyliä. Sama reitti takaisinpäin lähtee keskustasta kello Symppiksen laivan kannelta näki Tukholman kerrankin ihan eri vinkkelistä ja alakerrassa tarjoiltiin teetä ja kahvia lahjoitusperiaatteella.

Lautalla toiseen suuntaan ajamalla pääsisi katsastamaan Tukholman uuden ekoasuinalueen Hammarby Sjöstadin, jota pidetään kaupunkisuunnittelun moderneimpana kärkenä.

Kaiken kukkuraksi onnistuimme shoppailemaan tax freessä juuri niin paljon, että ansaitsimme seuraavan ilmaisen risteilyn - nähdään siis Tukholma jälleen pian!

Näin erikoiset hahmot tervehtivät Oh My Puppets-festarille tulijoita Cirkon aulassa. Aikuisten nukketeatteri tai nykynukketeatteri on itselleni täysin tuntematon taiteenlaji, ja siksipä ilahduin kovasti kun nukketeatteriverkosto  Aura of Puppets  ja Cirko - Uuden sirkuksen keskus aloittivat yhteistyön Oh My Puppets!

Kolmen päivän mittaisen festivaalin ohjelmistossa oli kolme hyvin erityyppistä nukketeatteriesitystä: Lauantai-iltana suuntasin siis Cirkoon, jossa vietin mukavan illan nukketeatterin parissa. Kolmesta esitetystä teoksesta väliin jäi ainoastaan  Vain yksi laukku mukaan , jota kehuttiin kovasti ja toivonkin että sen pääsisi vielä jossain muualla näkemään!

Missing Amelia Earhart  on taiteilijansa Merja Pöyhösen näköinen teos, lämmin ja henkilökohtainen. Esityksen lähtökohtana on ilmailun uranuurtaja  Amelia Earhartin  katoaminen vuonna , ja siihen johtaneet vaiheet.

Pöyhönen esittää lavalla itseään, tai jonkinlaista tarinan kertojaa, sekä lisäksi nukettaa kolmea nukkea: Ameliaa, viimeisellä lennolla mukana ollutta alkoholisoitunutta kartturia sekä Earhartin aviomiestä. Kauniin ja koskettavan teoksen maailma on levollinen ja ilmava: Elokuvallisen eeppiset musiikit aiheuttivatkin paikoin jopa kylmiä väreitä.

Ihan alkuun oli vaikea olla huomaamatta nukettajaa, mutta yllättävän nopeasti nukettaja hävisi jonnekin taustalle ja huomasin katsovani nukkeja kuin he todella olisivat puhuneet, niin saumatonta oli nukettajan ja nuken yhteistyö. Esityksen jälkeen seuranneessa yleisökeskustelussa kävi myös hienosti ilmi, miten nukkeihin suhtaudutaan vähän kuin todellisiin ihmisiin, jotka saattavat viedä esitystä tekoprosessin aikana tiettyyn suuntaan.

Illan päättänyt Räähkän luku olikin sitten tosiaan jotain aivan muuta. Pekko Käppin  jouhikollaan ja muilla välineillä luoma äänimaisema oli suorastaan piinallinen, mikä toki sopi karmivaan tunnelmaan, mutta myös teki esityksestä ajoittain aika vaikean katsoa. Juonettoman ja lähinnä tunnelmalla pelaavan esityksen pointti jäi itseältäni tajuamatta, mutta yleisön joukossa oli myös niitä jotka tuntuivat seuraavan esitystä hyvinkin intensiivisesti.

Voi siis myös olla että omaan fiilikseeni vaikutti myöhäinen esitysajankohta. Oh My Puppets oli kaikkiaan kuitenkin mahtava avaus nykynukketeatteriin ja toivoisin, että se saisi laajempaa jalansijaa myös Helsingissä - nyt kun nukketeatteriskene tällä hetkellä lienee pääasiallisesti Turussa.

Ja erityisesti Amelia Earhart -esitystä suosittelen, sen pääsee näkemään esimerkiksi  Turussa huhtikuussa! Esityksen pohjaksi, tai ehkä sen jälkeen luettavaksi, suosittelen myös  tätä hienoa tekstiä. Maailman parhaan dokkarifestarin mielipiteen puolueettomuutta voi toki arvioida Aiemmin Doc Loungeja on Helsingissä järjestetty ainakin Pacificossa, Lavaklubilla ja viimeksi Korjaamon Vintillä, mutta pari viikkoa sitten julkaistiin ilouutinen: Toissavuotisen Leedsissä vietetyn syksyni peruilta on jäänyt mm.

Briteissä toimii nimittäin hieno boutique-leffateatteriketju Everyman Cinema , jonka saleissa istutaan erilaisilla sohvilla ja nojatuoleilla ja tarjoilijat tuovat ruokaa ja viiniä katsojille kesken elokuvankin. Loppusyksystä Harjukadulle avautunut Riviera onkin maininnut Everymanin yhdeksi esikuvistaan, ja olen sen aukeamisesta lähtien hinkunut päästä käymään. Ehkä vielä uutuudenviehätyksestä nauttivaan Rivieraan ei ole kuitenkaan ollut helppoa päästä: Doc Lounge -uutisen kuultuani klikkailin itseni samantien lippukauppaan ja onnistuinkin varaamaan kolmannelta sohvariviltä!

Doc Lounge on konseptina mainio: Viime vuotisen Netflix-hitin Making a Murderer tapaan leffa herättää kysymyksiä Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän toimivuudesta, mutta ei varsinaisesti anna vastauksia mysteeriin.

. THAI HIERONTA SEINÄJOKI PORNODVD HOMOSEKSUAALISEEN

Suomitytöt porno thai hieronta gay savonlinna

HERRKU HOMOSEKSUAALISEEN MIES HALUAA MIESTÄ

Doc Lounge on konseptina mainio: Symppiksen laivan kannelta näki Tukholman kerrankin ihan eri vinkkelistä ja alakerrassa tarjoiltiin teetä ja kahvia lahjoitusperiaatteella. Taisi olla pettymys huomata että normaalille lätkän katsojalle ei hirveästi ole väliä onko leijonapaidassa homo tai hetero. Se on aina se tyyppi jolla on eniten alaääniä threadissä. Á la carte-ravintolan aamiaisbuffetissa kelpasi katsella merimaisemia kuohuviinistä nauttien! En tiedä, olen umpi cishetero Toisaalta Boreliuksen tyyli on ylikorostettua kaikilta osa-alueilta joten en sinänsä ihmettele kappaletta mutta en pystynyt kuuntelemaan 10s kauempaa. Lauantai-iltana suuntasin siis Cirkoon, jossa vietin mukavan illan nukketeatterin parissa.

Osa heteroista korostaa heterouttaan, ja osa homoista homouttaan. Iso osa molemmista elää kuitenkin tavallista elämää sen enempää korostamatta seksuaalisuuttaan. Tässä kappaleessa Boelius korostaa homouttaan, vähän kuin Frederik korostaa heterouttaan monissa kappaleissaan.

Ehkä se on myös imagokysymys. Kumpikaan ei tee mitään väärää. Minulle on ihan sama kuka on mitäkin, ja uskon, että suurin osa on tässä asiassa samaa mieltä. Toki jossain uutisten ja Youtuben kommenttiosioissa on aika paljon vähemmistöjä halventavia kommentteja, mutta varmaan aika iso osa niistäkin jonkinlaisella huumorilla tehtyjä edgelordien edgyilyä.

Ei sillä, saahan jokaisella toki olla mielipide ja oikeus se sanoa. Aloin miettimään, kuka hetero oikeasti korostaa heterouttaan, mutta joo, onhan näitä. Tosin niistä yleensä tulee sellainen olo, että ne ylikompensoi piilevää homouttaan. No, välillä on niin, että kun saman asian tekee homo, se on monille "homouden korostamista", mutta kun sen tekee hetero, se ei ole heterouden korostamista. Kun homo tekee laulun homostelusta ja homosuhteista, monet katsovat sen "homouden korostamiseksi".

Vaan kun hetero tekee kappale heteroseksistä ja heterosuhteista, sitä ei katsota "heterouden korostamiseksi". Tietyllä tapaa homoille tämä on toki tietoisempaa.

Heterous on niin vahva normi, että kun homo päättää tehdä musaa homostelusta, on siinä väistämättä tietoisuus että monille heteroille se näyttäytyy vain homoaspektin kautta, ei yleisesti ottaen seksin tai romantiikan kautta.

Sen sijaan jos homo kuuntelee vaikka jotain My Heart Will Go Onia, ei siinä ekana pomppaa että nytpä on heterolaulu, koska siihen heterouden tavallisuuteen on totuttu niin paljon, että sitä laulua tulkitaan geneerisenä rakkauslauluna, ei heterorakkauslauluna.

Näin heterona jos joku rupeaa mouhottamaan jotain "oi kun kunnon pillua sais" niin ensimmäinen reaktioni on lähinnä että pidä ne halut omana tietonasi.

Ei kiinnosta laulut heteroudesta tai homoudesta, mutta hyvä se on näitä syrjittyjä huomioda ja antaa näkyvyyttä vähemmistölle että väki tajuaa tämän olevan ok. Joo jos vihjailisivat niille halujen kohteille lähtökohtaisesti muiden heteromiesten sijaan niin voisi jopa edistää parittelukumppanin löytämistä. En jaksa uskoa että ihmiskunnan olemassaolo on kiinni siitä että muut heterot aktivoituvat etsimään toiselle parittelukumppania kun joku alkaa selittämään täysin ei yhtään homosti jotain panemisjuttuja.

Olisi muuten hienoa tietää miten suuri osa "rappiokulttuuriksi" ja"homoöyhötykseksi" tai "-rummutukseksi" koetusta toiminnasta, tuputuksesta, tapahtuu uutis- ja somealgoritmien kautta. Pelasin lätkää 9 vuotta, en ihmettele ollenkaan että suurin osa homoseksuaalisista lätkäpelaajista ovat vielä kaapissa. Sitten pelataan joka vaihto jääkiekkopelaajina eikä homoina []! Ja sen tyylistä settiä. En nyt sano että jokaisessa joukkuueessa se olisi ollut tällaista, riippuu varmaan myös valmentajista ja niin edelleen.

Mutta en ihmettele että julkisesti homoja lätkäpelaajia ei löydy melkein ollenkaan. Joo ainakin oman, mutta toisen lajin parista olevan kokemuksen perusteella tuollaiset samanlaiset heitot ja asenteet on myös siinä piirissä hyvin yleisiä.

Ne on muuallakin yleisiä. Kutsunnat oli joskus ysärien alussa, majuri mikälie paskamäki sanoo "sivarit ja muut homot, kädet ylös ketä teitä on". Kestää ainakin yks sukupolvi ennenku ne lähtee kokonaan, siihen asti nää juntit huutaa sananvapaudesta. Todennäköisesti tästäkään ei olisi tullut suurta kohua jos Herra Borelius ei oli tehnyt biisistä niin ylikorostetun camp homoilua. Tai miksi sitä ikinä sanotaankaan.

En tiedä, olen umpi cishetero. Toisaalta Boreliuksen tyyli on ylikorostettua kaikilta osa-alueilta joten en sinänsä ihmettele kappaletta mutta en pystynyt kuuntelemaan 10s kauempaa. En vain siedä musiikkityyliä, enkä herran ääntä. Tämä on sitä tusinabiisiä mistä radiot tykkää. Veikkaan, jos tämä kapple olisi tehty vaikka iskelmänä tai poprokkina niin vastaanotto olisi erilainen. Kommenttina muille koppikulttuurista; kyllä, siellä ollaan niin äijää kuin olla voi.

Tukholman matkaajien suurin salaisuus, jonka nyt tässä paljastan, onkin se, että jos lähtee terminaalista  toiseen suuntaan , kävelee viidessä minuutissa lauttapysäkille, josta menee juuri sopivasti klo Päivälipun saa kruunulla, ja lautta ajaa kahdessakymmenessä minuutissa Djurgårdenin kautta eli hypätä voi jo tässä jos kiinnostaa vaikka Abba-museo tai Skanssen Nybroplanille.

Sama reitti takaisinpäin lähtee keskustasta kello Symppiksen laivan kannelta näki Tukholman kerrankin ihan eri vinkkelistä ja alakerrassa tarjoiltiin teetä ja kahvia lahjoitusperiaatteella. Lautalla toiseen suuntaan ajamalla pääsisi katsastamaan Tukholman uuden ekoasuinalueen Hammarby Sjöstadin, jota pidetään kaupunkisuunnittelun moderneimpana kärkenä. Kaiken kukkuraksi onnistuimme shoppailemaan tax freessä juuri niin paljon, että ansaitsimme seuraavan ilmaisen risteilyn - nähdään siis Tukholma jälleen pian!

Näin erikoiset hahmot tervehtivät Oh My Puppets-festarille tulijoita Cirkon aulassa. Aikuisten nukketeatteri tai nykynukketeatteri on itselleni täysin tuntematon taiteenlaji, ja siksipä ilahduin kovasti kun nukketeatteriverkosto  Aura of Puppets  ja Cirko - Uuden sirkuksen keskus aloittivat yhteistyön Oh My Puppets!

Kolmen päivän mittaisen festivaalin ohjelmistossa oli kolme hyvin erityyppistä nukketeatteriesitystä: Lauantai-iltana suuntasin siis Cirkoon, jossa vietin mukavan illan nukketeatterin parissa. Kolmesta esitetystä teoksesta väliin jäi ainoastaan  Vain yksi laukku mukaan , jota kehuttiin kovasti ja toivonkin että sen pääsisi vielä jossain muualla näkemään! Missing Amelia Earhart  on taiteilijansa Merja Pöyhösen näköinen teos, lämmin ja henkilökohtainen. Esityksen lähtökohtana on ilmailun uranuurtaja  Amelia Earhartin  katoaminen vuonna , ja siihen johtaneet vaiheet.

Pöyhönen esittää lavalla itseään, tai jonkinlaista tarinan kertojaa, sekä lisäksi nukettaa kolmea nukkea: Ameliaa, viimeisellä lennolla mukana ollutta alkoholisoitunutta kartturia sekä Earhartin aviomiestä.

Kauniin ja koskettavan teoksen maailma on levollinen ja ilmava: Elokuvallisen eeppiset musiikit aiheuttivatkin paikoin jopa kylmiä väreitä. Ihan alkuun oli vaikea olla huomaamatta nukettajaa, mutta yllättävän nopeasti nukettaja hävisi jonnekin taustalle ja huomasin katsovani nukkeja kuin he todella olisivat puhuneet, niin saumatonta oli nukettajan ja nuken yhteistyö.

Esityksen jälkeen seuranneessa yleisökeskustelussa kävi myös hienosti ilmi, miten nukkeihin suhtaudutaan vähän kuin todellisiin ihmisiin, jotka saattavat viedä esitystä tekoprosessin aikana tiettyyn suuntaan. Illan päättänyt Räähkän luku olikin sitten tosiaan jotain aivan muuta. Pekko Käppin  jouhikollaan ja muilla välineillä luoma äänimaisema oli suorastaan piinallinen, mikä toki sopi karmivaan tunnelmaan, mutta myös teki esityksestä ajoittain aika vaikean katsoa.

Juonettoman ja lähinnä tunnelmalla pelaavan esityksen pointti jäi itseältäni tajuamatta, mutta yleisön joukossa oli myös niitä jotka tuntuivat seuraavan esitystä hyvinkin intensiivisesti. Voi siis myös olla että omaan fiilikseeni vaikutti myöhäinen esitysajankohta. Oh My Puppets oli kaikkiaan kuitenkin mahtava avaus nykynukketeatteriin ja toivoisin, että se saisi laajempaa jalansijaa myös Helsingissä - nyt kun nukketeatteriskene tällä hetkellä lienee pääasiallisesti Turussa. Ja erityisesti Amelia Earhart -esitystä suosittelen, sen pääsee näkemään esimerkiksi  Turussa huhtikuussa!

Esityksen pohjaksi, tai ehkä sen jälkeen luettavaksi, suosittelen myös  tätä hienoa tekstiä. Maailman parhaan dokkarifestarin mielipiteen puolueettomuutta voi toki arvioida Aiemmin Doc Loungeja on Helsingissä järjestetty ainakin Pacificossa, Lavaklubilla ja viimeksi Korjaamon Vintillä, mutta pari viikkoa sitten julkaistiin ilouutinen: Toissavuotisen Leedsissä vietetyn syksyni peruilta on jäänyt mm.

Briteissä toimii nimittäin hieno boutique-leffateatteriketju Everyman Cinema , jonka saleissa istutaan erilaisilla sohvilla ja nojatuoleilla ja tarjoilijat tuovat ruokaa ja viiniä katsojille kesken elokuvankin.

Loppusyksystä Harjukadulle avautunut Riviera onkin maininnut Everymanin yhdeksi esikuvistaan, ja olen sen aukeamisesta lähtien hinkunut päästä käymään. Ehkä vielä uutuudenviehätyksestä nauttivaan Rivieraan ei ole kuitenkaan ollut helppoa päästä: Doc Lounge -uutisen kuultuani klikkailin itseni samantien lippukauppaan ja onnistuinkin varaamaan kolmannelta sohvariviltä!